Tietokanta


tietokanta

Tiedot paikkakunta id kielimaara maa omistaja kuvalinkki1 kuvalinkki2 kuvalinkki3 pituus leveys korkeus rakennustiedot historia rakennuspaikkakunta rakennusmaa rakenteen_erityispiirteita museokoodi
tiedot
Salo 8 24 Suomi henkilö kantele1.jpg
kantele2.jpg
kantele3.jpg
1.100 400 135 Ei ole Tämän ilmoituksen kohteena oleva instrumentti on 24-kielinen kantele, jonka tunnettu historia ulottuu varsin lähelle 1800-/1900-lukujen vaihdetta. Soittimen vanhin tiedossa oleva omistaja on Piikkiössä 11.9.1868 syntynyt ja Halikon Hajalassa (nyk. osa Salon kaupunkia) 18.12.1932 kuollut Juho Saarni. Juho Saarnin kuoltua valtaosa hänen irtaimistostaan huutokaupattiin, mutta kantele jäi sukuun ja siirtyi Saarnin tyttärelle, Anna Aleksandra Oksaselle (os. Saarni, s. Halikon Hajalassa 14.4.1891, k. Salossa 9.12.1957). Anna Oksaselta soitin siirtyi hänen tyttärensä, Salli Aleksandra Lehtosen (os. Oksanen, s. Halikon Hajalassa 13.3.1923), soittimen nykyisen omistajan, haltuun. Salli Lehtonen asuu nykyään Salon kaupungin keskustassa. Varsinaista soittohistoriaa oheisella kanteleella ei ole, sillä sen omistajat eivät ole olleet ammatti- tai harrastajamuusikoita. Ei tiedossa Suomi Kielten päät/viritystapit on peitetty/suojattu saranoiduin koristelistoin.
tiedot
Kalajoki 9 31 Suomi henkilö dscn0958_2.jpg
dscn2175_2.jpg
dscn2178_2.jpg
890 370 135 Mestaripelimanni Viljo Karvosen Halsualla tekemä kantele. Kuusesta tehty. Olen pelimanni, suomalaisten harmoonien soittaja ja keräilijä. Hilkka Kangasoja Kannuksesta otti minuun yhteyttä maaliskuussa 2013. Hän oli lukenut lehdestä jutun minusta ja harmooneista. Hilkka halusi vaihtaa kanteleella harmoonin. Ja näin tapahtui.
Hilkka on ostanut kanteleen noin 1980-luvulla Viljo Karvoselta, joka on valmistaja. Tarkkaa valmistusvuotta ei ole tiedossa. - Hilkka soitti kannelta kansalaisopistossa, mutta lopetti soittamisen, kun kurssi loppui. Sen jälkeen kannelta ei ole soitettu, vaan se on ollut koristeena.
Minä (Sirkka-Liisa) en osaa soittaa kannelta. Haaveissa sen soittaminen kuitenkin on. Kukahan minua opettaisi? En tiedä edes, mitenpäin kannelta pitää soittaa, kun Halsualla on ollut tapana soittaa toisinpäin kuin muualla. - Hieno soitin se kuitenkin on ja minulla kunniapaikalla harmoonin päällä.
Halsua Suomi Soitin on alkuperäiskuntoinen ja entinen omistaja on siitä hyvää huolta pitänyt.
tiedot
Jyväskylä, Palokka 10 25 Suomi museo 1.jpg
2.jpg
3.jpg
1.170 345 0 Ei tietoa Löytynyt purkutalosta Saarijärveltä Ei tietoa Suomi KeRakenteellisesti Keski-Suoen kantele, eli Saarijärven kantele SKM A//TT1
tiedot
Suomen kantelemuseo, Jyväskylä, Palokka 11 25 Suomi henkilö 1_1.jpg
2_1.jpg
3_1.jpg
1.170 345 0 Ei tiedossa Löytynyt purkutalosta Saarijärven keskustasta Ei tiedossa Suomi Keski-Suomen kantele, eli Saarijärven kantele SKM A/TT1
tiedot
Suomen kantelemuseo, Jyväskylä, Palokka 12 28 Suomi henkilö 1_2.jpg
2_2.jpg
3_2.jpg
1.015 335 0 Juho Tamminen, 1900-luvun alkupuolella, Saarijärvi. Kansi kuusta, hihasuoja mäntyä, muut osat koivua Ostettu helsinkiläisestä antikvariaatista. Ei tarkempia tietoja Saarijärvi Suomi Vasenkätinen Keski-Suomen maakuntakantele eli Saarijärven kantele. Ilmeisesti Pasi Jääskeläisen vaikutuksesta vasenkätinen SKM A/KD 5
tiedot
Suomen kantelemuseo, Jyväskylä, Palokka 13 25 Suomi muu 1_3.jpg
2_3.jpg
3_3.jpg
950 320 0 Ei tietoja Ei tietoja Ei tietoja Suomi Keski-Suomen maakuntakantele eli Saarijärven kantele SKM A/SIBA 2
tiedot
Suomen kantelemuseo, Jyväskylä, Palokka 14 26 Suomi museo 1_4.jpg
2_4.jpg
3_4.jpg
970 325 0 Taito Leppämäki, 1980-luvulla, Saarijärvi. Kansi kuusta, muut osat koivua Veikko Leppämäki lahjoitti setänsä rakentaman kanteleen museolle v. 2009 Saarijärvi Suomi Keski-Suomen maakuntakantele ei Saarijärven kantele SKM A/PT 7
tiedot
Loimaa 15 26 Suomi henkilö aslak_sarren_kantele_lyhyt_sivu2.jpg
aslak_sarren_kantele_pitksivu.jpg
aslak_sarren_kantele_pohja.jpg
1.190 363 80 1800-luvun loppupuoli, Juho Kiiski(?), havupuuta. Kantele oli alkujaan Juho (1872-1933) ja Kristiina (1879-1962) Kiisken talossa Kurkijoella, mahdollisesti Juho Kiisken tekemä 1800-luvun lopulla. Kanteleen nykyisen omistajan, Aslak Sarren isä, inarinsaamelainen Uula Sarre, toimi kiertävänä veistokoulun opettajana Kiiskien suuressa tuvassa Kurkijoella 1930-luvulla ja avioitui talon tyttären, Aili Kiisken kanssa. Kaikki Kiiskien 8 sisarusta (Aili, Helvi, Vappu, Arvo, Toivo, Reino, Viljo ja Eino) soittivat kanteletta. Aslak Sarre muistaa äitinsä Ailin ja tämän siskon Helvin soittaneen ja laulaneen paljon ja myös esiintyneen. He soittivat myös virsikanteletta. Kantele seurasi Kiiskien perhettä evakkomatkan myötä Loimaalle. Sekä Museovirastolla että Kurkijoki-Museolla Loimaalla on Pekka Kyytisen ottama valokuva Viljo Kiiskestä soittamassa kyseistä kanteletta Kurkijoella v. 1938 sekä Arvo Kiiskestä kahden poikansa kanssa saman kanteleen ääressä Loimaalla v. 1946. Sekä Viljo että Arvo Kiiski soittavat kuvissa kanteletta pitkältä sivulta. Kurkijoki Suomi Huom: Kanteleleen ilmoitettuun korkeuteen on mitattu vain koppa, eli kopan korkeus on tuo 80 mm. Kanteleen pohjassa olevat kolme jalkaa (puiset nupit) ovat korkeudeltaan 13 ja 14 ja 16 mm. Pohjassa on myös n. 9 mm paksu puinen lista, jonka peräpuolen sivu samalla kohdalla kuin kannen päällä olevan hihasuojan sivu. Pohjan pyöreän perän reunaan on tehty U.n muotoinen aukko, ilmeisesti kanteleen seinälle ripustamista varten. Nykyään kantele roikkuu seinällä peräpuolen ympärille kiedotusta muovihihnasta. Kanteleen perä (+ pitkä sivu ja lyhyt sivu) on taivutettu yhdestä puusta. Lyhyen sivun ja viritystappisivun kulmasauma on kiinnitetty kahdella puunaulalla; samoin pitkän sivun kärkipäässä on kaksi puunaulaa. Sivun paksuus (pohjan aukosta mitattuna) 8 mm. Pohjan paksuus n. 4 mm. Kannen paksuus 4-5 mm. Pohja naulattu sivuihin pienillä rautanauloilla. Viritystappisivu on suora ja sen vahva lista (= viritystappipenkki) on kiinnitetty sivuun viidellä ruuvilla; lista jatkuu 98 mm yli kanteleen kopan (on laskettu mukaan ilmoitettuun kokonaispituuteen). Kannessa yksi pyöreä ääniaukko. Kaikki kielet tallella, mutta ei vireessä; 26 teräskieltä (5 pisintä 0,79 mm, 6 seuraavaa 0,50 mm, 12. kieli 0,35 mm, 13. kieli 0,32 mm, kielet 14-16 0,35 mm, kielet 17-26 0,32 mm). Metalliset viritystapit hyvässä kunnossa, viritysavain mukana. Lyhyellä sivulla kielinastojen päälle on ruuvilla kiinnitetty puinen, päältä kaareva lista, joten kielipituuksia ei saanut tarkasti mitattua. Pisimmän kielen pituus viritystapista puisen listan reunaan on 926 mm ja lyhin kieli vastaavasti 126 mm. Lyhyen sivun ja viritystappisivun kulma on 135 astetta.
tiedot
Suomen kantelemuseo, Jyväskylä, Palokka 19 28 Suomi henkilö 1_5.jpg
2_5.jpg
3_5.jpg
990 335 0 Juho Tamminen (1868-1929), todnäk. 1920-luvulla, kansikuusta, muut osat koivua Kanteleen osti Petter William 1920-luvulta kiertävältä kanteleensoittajalta. Kantele oli 40 v. Maria (Maija) Immelillä (o.s. Immonen). Vuodesta 1996 kantele on ollut Seppo Immosella. Saarijärvi Suomi Keski-Suomen kantele eli Saarijärven kantele (tasaperäinen malli) SKM A/SI 1
tiedot
Ruokolahti 20 33 Suomi henkilö wp_20141101_10_29_16_pro.jpg
wp_20141101_10_28_31_pro.jpg
wp_20141101_10_31_31_pro.jpg
1.008 345 120 Senpä haluaisin tietää Soittimen oli "tilannut jostakin" isoisäni Alfred Niinimäki (s. 1881) viimeistään 1920-30-lukujen vaiheilla. Hän oli syntynyt Keuruulla, mutta asui soittimen hankkimisen aikaan Ruokolahdella. Hän oli aiemmin soittanut vähärivistä haitaria ohjelmistonaan "kaikenlaisia ralleja". Oletan, että hän on soittanut kanteleellakin vastaavanlaista kansanlaulupohjaista ohjelmistoa. Alfredin jälkeen kanteletta soittivat hänen poikansa, erityisesti v. 1928 syntynyt Ahti Niinimäki, jolle kantele lopulta jäi. Hän soitti sitä 1950-60-luvuille saakka. Ohjelmistona oli "helpompia kansanlauluja". Niitä hän soitti omaksi ilokseen sekä esiintyi satunnaisesti illanvietoissa. Ei tiedossa Soittimen lyhyellä sivulla on neliapilaa muistuttava koristeaukko/ääniaukko. Ääniaukkojen reunat on (ilmeisesti jälkeenpäin?) koristeltu vihreänturkoosilla koristemaalilla. Ponnesta on lohjennut osa pois. Kansi haljennut, ei soittokunnossa.
tiedot
Helsinki 21 5 Suomi henkilö kuva1a.jpg
kuva2a.jpg
kuva3a.jpg
590 110 60 ?, vanhempi kuin 1960 - mahdollisesti ennen sotia, puu Äitini isän Aukusti Tuhkan kantele. Tehty tarinalliseksi tauluksi, jossa takana "Muusikko, kapelimestari viulisti Jalmari Lehtonen - muusikko Pokela soitti merkkipäivänäni tällä kanteleella vanhoja karjalaisia kansansäveleitä - loistavaääninen kantele - todisti Pokela!". Yksi kieli on irroitettu kiinni tauluun, jossa punainen ja musta värisipaisu. Tuhka: "Kun Karjala liitetään takaisin Suomeen, kiinnitetään kieli ja sitten se soi upeasti". Karjala? Saattaa olla Tuhkan perheen Viipurista? Suomi Ei ole korjailtu
tiedot
Porvoo 22 10 Suomi museo img_4033_louis_sparre_1.jpg
img_4040_louis_sparre.jpg
img_4041_louis_sparre.jpg
670 160 80 Museon esinekortin mukaan tummaksi petsattua haapaa. Petsauksen sijasta puun pinta muistuttaa kuitenkin mielestäni enemmän savupirtissä mustunutta ja käytössä patinoitunutta pintaa. Rakennusvuosi ehkä 1834 Kanteleen lahjoitti Porvoon museolle Louis Sparre vuonna 1908 (Diarointipvm: 15.9.1908). Museon esinekortissa kysymysmerkeillä varustettu maininta, jonka mukaan kanteleen rakentaja olisi G. Alopaeus Kaarlelassa, on mitä luultavimmin virheellinen ja liittyy museon kanteleeseen nro 293. Kanteleen malli, ulkoasu ja rakennustapa viittaavat vahvasti Karjalan suuntaan, joten on ennemminkin luultavaa, että Sparre on hankkinut soittimen Itä-Suomen ja Karjalan matkoillaan. Varmaa tietoa kanteleen alkuperästä ei siis ole. Ei tiedossa. Suomi. Päältä koverrettu 10-kielinen, puutappinen kantele. Kaunis, sopusuhtainen rakenne, veistojäljet näkyvät. Kaikki 10 puista viritystappia tallella, mutta ei kieliä, eikä varrasta (yksi viritystappi tippuu helposti ja muutaman varren ympärille ilmeisesti museossa kääritty ruskeaa paperia, että pysyisivät tiukemmin paikoillaan tappirei’issä). Viritystappien varsi on lähes tasapaksu (ei kartiomainen). Viritystappien päähän on tehty ohut halkio kielen kiinnittämistä varten. Pisimmän kielen tapin vieressä lähellä kopan reunaa on samassa linjassa viritystappien kanssa hieman suurempi reikä. On mahdollista, että se on lisätty 11. kieltä varten, mutta todettu sijoittelunsa puolesta huonosti toimivaksi tai muuten tarpeettomaksi. Kärjen kierukassa on lisäksi ripustusreikä. Kauniisti kaartuva ponsi, jonka kärkiosasta on alapuolelta lohjennut pala koko leveydeltä. Ponnen alla halkeamia. Pitkän sivun puoleinen ponnen korvake on murtunut jossain vaiheessa ja se on korjattu naulalla. Viritystappien edessä on rautainen talla, jonka pitkän sivun pää on kiinnitetty koppaan ruuvilla, lyhyellä sivulla raudan kärki on upotettu puuhun. Lisäksi kannen puolella raudan eteen on (noin 1/5 pitkästä sivusta) kiilattu rautanaula ja lähempänä raudan puoliväliä painuu raudasta vielä eriävä piikki koppaan. Kansi on kiinnitetty pienillä puunauloilla, kärkiosassa pitkän sivun reunassa myös yksi suuri rautanaula. Ponsipäässä kannen kiinnitystä on lisäksi tuettu pienellä vaakatasoon upotetulla puutapilla ponnen lovessa ja ponnen korvakkeiden edessä (pitkän sivun rikkoutuneen korvakkeen edessä pelkkä kolo jäljellä). Kansilevyssä on pituussuunnassa kaksi pitkää halkeamaa, joista toinen päättyy keskellä olevaan pyöreään ääniaukkoon. Pitkällä sivulla on viiden pienen, pyöreän reiän ristimuotoinen ääniaukko. Pohjan kärkipäähän on kaiverrettu puumerkki (kahden kolmion muodostama suorakaide). Kopan lyhyelle sivulle on kaiverrettu hieman epäselvä numerosarja, joka mahdollisesti on vuosiluku 1834; numero 8 on vajaa muistuttaen enemmän numeroa 2, myös numero 3:n alaosa puuttuu (tai hahmottuu heikosti). Numero 4 on peilikuvana. Ponnen päälle on kaiverrettu kevyesti kaksi viisikantaa, numerot 1 ja 8, mahdollisesti 3 (epämääräinen) sekä numero 4 peilikuvana ja jotain epäselviä viivoja (sekä naarmuja). Kopan sisällä on viritystappisivun ja pohjan välinen kulma siististi pyöristetty, muut pohjan ja sivujen väliset kulmat ovat jyrkempiä. Kopan kärkiosa on kopan sisällä suorakulmion muotoinen. BM2948
tiedot
Suomen kantelemuseo, Palokka, Jyväskylä 23 28 Suomi museo 1_6.jpg
2_6.jpg
3_6.jpg
970 320 0 Juho (Johannes) Tamminen (1868-1929), kansi kuusta, muut osat koivua paitsi uudempi hihasuoja saarnia. Kanteleella ovat soittaneet mestaripelimanni Arvi Pokela ja hänen isänsä Toivo. Arvin poika Raimo lahjoitti kanteleen Suomen kantelemuseolle vuonna 2009. Saarijärvi Suomi Keski-Suomen kantele eli Saarijärven kantele, uudempi tasaperäinen malli. SKM A/PT3
tiedot
Suomen kantelemuseo, Palokka, Jyväskylä 24 32 Suomi henkilö 1_7.jpg
2_7.jpg
3_7.jpg
1.040 340 0 Rakentaja Vihtori Honkonen (1901-1974), kansi kuusta, kielipenkki ja sivut koivua, sivut osin vaneripäällysteisiä, pohja leppää. Rakentajan tytär Kirsti Honkonen lahjoitti vuonna 2009. Korjattu ja kielet vaihdettu 1990-luvun alussa. Saarijärvi Suomi Keski-Suomen kantele eli Saarijärven kantele, uudempi Honkosen persoonallinen malli. SKM A/KD8
tiedot
Porvoo 25 14 Suomi museo img_3974_porvoon_museo_293_small.jpg
img_3978_porvoon_museo_293_small.jpg
img_3981_porvoon_museo_293_small.jpg
670 220 100 1800-l:n puolivälin tienoilta, mänty, koivu, rauta Soitin ostettu museoon. Esinekortissa merkintä ”Kaarlela”. Kanteleen pohjassa kirjoitettua tekstiä, josta vain osa luettavissa : ”...Torppa från Gamla Karleby Socken… No 185 G. Alopeus 1857”. Myyjästä ei ole enempää tietoa, mutta Alopaeus-suvun jäseniä on asunut Porvoossa (mm. Carl Henrik Alopaeus toimi Porvoon piispana vuosina 1885–1892). Mahdollisesti Kaarlela (vuoteen 1927 saakka Kokkolan maalaiskunta, liitettiin Kokkolaan vuonna 1977, samalla Kaarlelan ruotsinkielinen nimi Karleby siirtyi tarkoittamaan Kokkolaa, jonka ruotsinkielinen nimi oli siihen asti ollut Gamlakarleby). Suomi Osista rakennettu, siro, koristeltu, alun perin 14-kieliseksi rakennettu kantele. Kopan korkeus 64,4–65,7 mm, josta kannen paksuus 4,4–6,1 mm ja pohja 4,3–4,9 mm. Museon esinekortin mukaan ruskeaksi petsattua mäntyä, perälauta (l. ponnen yläosa) ja virityslauta (l. viritystappipenkki) koivua. Molemmissa koivuisissa osissa profilointia, jotka maalattu päältäpäin vihreäksi. Myös ponnen lovi, jossa kielinastat ovat kiinni, on maalattu vihreäksi. Koivuisen ponsipalan mitat: 28x98x177 mm. Viritystappipenkin päähän on veistetty pieni kierukka ja koristeellista profilointia ja ulkopuolen alaosaan muutama koristelovi. Viritystappipenkin pitkän sivun päässä (kierukan ja viimeisen viritystapin välissä) on pieni reikä ilmeisesti kanteleen ripustamista varten. Viritystappipenkki on kiinnitetty kolmella puunaulalla (molemmissa päissä ja keskellä). Kopan sisältä otetun kuvan mukaan nämä naulat ovat varsin pitkiä ja tulevat kannen läpi kopan sisälle viritystappisivun viereen. Ponnen alaosa (kanteleen pääty) ja viritystappipenkin ulkosivu ja alapuoli on maalattu mustiksi. Ponsi on kiinnitetty päältäpäin kahdella suurella puunaulalla, joissa lähes suorakulmion muotoinen kanta, sekä ponnen loveen upotetuilla pienillä puunauloilla.
Kuusi ruosteista teräs/rautakieltä jäljellä, joista lyhimmän paksuus n. 0,44 mm ja muut n. 0,50 mm. Kielistä viisi kiinnittyy (mahdollisesti alkuperäisellä) silmukalla peräpään nastaan, yhden pää on kieputettu epäsiististi nastan ympärille. Kuuden kielen lisäksi viiden nastan ympärillä on kielen silmukka jäljellä (mahdollisesti alkuperäiset). Erikoisen muotoiset metalliset viritystapit (mahdollisesti jostain maataloustyökalusta?). Kolmanneksi ylin viritystappi puuttuu eli 13 viritystappia on paikallaan.

Kansi (havupuuta) on maalattu läpikuultavalla, valkealla värillä, jonka päälle on vielä maalattu vihreitä, ohuita juovia. Kansi ilmeisesti liimattu kiinni. Kansilevy päättyy suoraviivaisesti peräpäässä ponsipalaa vasten, mutta jatkuu viritystappisivulla tappipenkin alle. Kannen keskellä on kukan muotoinen ääniaukko ja kärkiosassa pienempi, sydämenmuotoinen ääniaukko. Viritystappisivun ja lyhyen sivun kulma kansilevyssä noin 137° ja lyhyen sivun ja ponsipään välinen kulma noin 95°.

Lyhyt sivu ja viritystappisivu on taivutettu yhdestä laudasta. Sivut on kiinnitetty kopan kärjestä molemmin puolin kahdella pienemmällä puunaulalla (viritystappi-sivulla toisen puunaulan kodalla halkeama) ja lisäksi vähän kauempana kärjestä näkyy sivulaudoissa molemmin puolin hieman isomman puutapin pyöreä kanta. Lisäksi on yksi puunaula viritystappipenkin alapuolella lyhyen sivun ja viritystappisivun taivutetun kulman vieressä. Peräpäässä molempien sivulautojen kauniisti kaarevat päät on kiinnitetty kolmella puunaulalla peräosan paksumpaan puupalaan, jonka ulkosivu on samoin veistetty kaarevaksi, mutta joka on kopan sisäpuolelta suora.

Maalaamaton pohjalevy on kannen tapaan ilmeisesti myös liimattu. Pohjassa on neljä alaspäin kapenevaa puista jalkaa, korkeus 12–13mm. Pohjalevyn pitkän sivun kärkipäässä on lisäksi yksi puunaula ja peräpäässä kolme puunaulaa. Pohjalevyn viritystappisivuun on kirjoitettu kaksi riviä tekstiä, joka on häipynyt hyvin epäselväksi. Pieni puun syyn mukainen halkeama pohjalevyn peräpään keskellä.
Turun Sibelius-museossa on hyvin samankaltainen yksilö.
BM293
tiedot
Porvoo 26 15 Suomi museo img_4228_bm291.jpg
img_4232_bm291.jpg
img_4224_bm291.jpg
1.180 180 132 Ei varmaa tietoa, pohjassa merkintä "Tiekka M. Postaroff v. 1884", leppä, petsattu Kanteleen on lahjoittanut Porvoon museolle Valter (Walter) Sjöberg 29.9.2011. Kanteleen kannen sisäpuolelle ponsipäähän on kirjoitettu (hieman epäselvä teksti): ”Tiekka M. Postaroff v. 1884”. Lisäksi pitkän sivun sisäpuolelle on kirjoitettu lyijykynällä: ”A. W… Berg”. Ei tiedossa Poikkeuksellisen muotoinen, pitkä, kapea koppa. Museon esinekortissa lukee: ”mahongin väriseksi petsattua leppää”. Pohjasta koverrettu, alun perin mahdollisesti 19-kieliseksi puutappiseksi rakennettu, mutta muutettu myöhemmin 15-kieliseksi metallitappiseksi; osa vanhoista viritystappirei’istä on täytetty, viritystappipenkin päälle on ruuvattu rautainen lista, johon on kiinnitetty metalliset viritystapit (mahd. 15 kpl, nyt 10 tappia jäljellä + 5 tyhjää reikää). Rauta/teräskieliä kiinni 9 kpl, läpimitta noin 0,50–0,52 mm. Viritystapeilta kielet menevät suoraan ponsipään vartaaseen (ei tallaa). Varras on paksu, hieman kaareva rauta, jonka toisessa päässä — pitkän sivun ulkopuolella — on melko suuri lenkki. Vartaan muoto muistuttaa oven hakaa, jonka kärki on katkaistu pois.
Ponsi on pitkä, hieman alaspäin kaartuva. Ponnen loven keskellä näkyvien jälkien perusteella siinä on ollut myös korvake, joka on jakanut ponnen loven kahteen osaan. Tämä kolmas, keskimmäinen korvake on jossain vaiheessa veistetty pois. (Ehkä korvake on murtunut tai se on poistettu siinä yhteydessä, kun kantele on muutettu metallitappiseksi ja kielimäärää on vähennetty. Tai kenties varras on jouduttu vaihtamaan, eikä uusi, hieman kaareva varras sopinut keskikorvakkeeseen.)
Kopan alaosasta mitattuna pitkän sivun pituus on 9500 mm, viritystappisivu on 850 mm, lyhyt sivu 150 mm ja peräsivu 160 mm. Peräsivun paksuus on noin 20 mm ja muiden sivujen noin 5 mm. Kärki on koverrettu sisältä pyöreäksi ja kärkiosaan jätetyn puun paksuus kopan sisältä ulkokärkeen on noin 157 mm. kanteleen suurin korkeus (132 mm) on mitattu kärkipäästä. Ponnen kohdalta korkeus on 120 mm. Kopan korkeus lyhyellä sivulla ponnen edestä on 105 mm ja lyhyen sivun ja viritystappisivun kulmasta 106 mm.
Kopan sisäpuolella kärkiosassa näkyy koverruksen alkutyöstöön käytetyn poran jälkiä. Kopan sivut on siististi työstetty tasaisiksi myös sisäpuolelta. Kärkeä lukuun ottamatta muut kulmat ovat lähes suoria kopan sisällä. Kannessa pyöreä ääniaukko. Kannen alle peräsivulle on ilmeisesti lyijykynällä kirjoitettu:”Tiekka M. Postaroff v. 1884” (nimi on epäselvä). Pitkän sivun sisäpuolella näkyy himmeä lyijykynä kirjoitus ”A. W ... Berg”, jossa keskimmäisestä nimestä erottuu vain ”W”.
Viritystappipenkin alla on kärjestä alkaen halkeama, jota on ilmeisesti korjattu päältäpäin kärkeen laitetulla naulalla ja ruuvilla. Useimmat kielistä ovat nyt viritystapeissa kiinni niin ikään kuin ”näön vuoksi”, eikä niitä pystyisi virittämään.
BM291
tiedot
Porvoo 27 12 Suomi museo img_4168_bm294.jpg
img_4174_bm294.jpg
img_4176_bm294.jpg
710 205 98 Rakentaja ei tiedossa. Petsattu mänty. Kantele on ostettu Porvoon museoon. Rakentajasta, omistajasta tai myyjästä ei ole tietoja. Ei tiedossa. Päältä koverrettu 12-kielinen. Koppa lovileikkauksin koristeltua petsattua mäntyä. Kaikki 12 profiloinnein koristeltua tappia paikoillaan (tapin pituus 84 mm). Tappien varsi lähes tasapaksu (ei kartiomainen). 11 teräskieltä paikoillaan (ø 0,36–0,39 mm). Kansi liimattu ja lisäksi pitkän sivun ponsipäähän on lyöty kaksi rautanaulaa, joista ponnen korvakkeen edessä olevan naulan kohdalta kansi on haljennut. Kannessa on myös pidempi halkeama, joka alkaa ponsipäästä lähempää lyhyttä sivua ja jatkuu ääniaukon yläpuolelle. Pieni halkeama on myös kannen tylpässä kärkiosassa. Koristeellinen ääniaukko (– kuin kukka; ympyrä, johon lovettu 7 sakaraa ja niiden lomassa 7 pienempää pyöreätä aukkoa).
Koppa hieman kömpelön muotoinen; korkeus nousee ponsipäätä kohden ja ponsi on paksu. Ponnen päällä halkeama, alla pienempi. Kielet on kiinnitetty ponsipäässä silmukalla paksuun, hieman kaarevaan varrasrautaan, josta ne jatkuvat suoraan viritystappeihin (- ei tallaa). Kopan kärjessä pyöreä kierukka, jonka keskellä ripustusreikä.
Kopan korkeus ponnen korvakkeen edessä lyhyellä sivulla 72 mm ja pitkällä sivulla 75 mm. Kopan korkeus pitkän sivun kärkipäässä 65 mm ja lyhyen sivun ja viritystappisivun kulmassa 67 mm. Pohjan pitkä sivu 437 mm, lyhyt sivu 160 mm, peräsivu 151 mm, viritystappisivu 326 mm ja kärki 35 mm. Lyhyen sivun yläreunassa ponnen päästä viritystappipenkin kulmaan 324 mm. Kansilevyn pitkä sivu 443 mm, lyhyt sivu 142 mm, viritystappisivu 345 mm ja tylppä kärki 42 mm. Ponnen korvakkeiden edessä kannen korkeus 163 mm. kansilevyn paksuus noin 3 mm. Kansilevy on ponsipäässä muotoiltu hieman ponnen loven mukaisesti eli se ei jatku suoraviivaisesti ponnen korvakkeiden edestä vaan kaartuu ponnen korvakkeiden jälkeen noin 10 mm ponnen loven suuntaan. Viritystappisivun ja lyhyen sivun välinen kulma on noin 145°. Pohjan kärkipäässä on lähes L-kirjaimen muotoinen kolhu.
BM294
tiedot
Porvoo 28 12 Suomi museo img_4119_bm242_small.jpg
img_4121_bm242_small.jpg
img_4128_bm242.jpg
539 165 59 Elias Lönnrot, lehtipuuta Elias Lönnrotin tekemä kantele, kuuluu Runebergin kotimuseoon Porvoossa. Hankinta-aika tai -tapa ei ole tiedossa. Kantele on mainittu museon luettelossa v. 1883. Ei tiedossa Yhdestä puusta (lehtipuuta) altapäin koverrettu, pohjaton, puutappinen 12-kielinen. Kieliä ei ole, paitsi yhden viritystapin ympärillä on pieni pätkä teräslankaa ja samoin yhden peräpään nastan ympärillä kielen solmu. Perä on suora (ei pontta). Peräpäässä on kannesta porrasmaisesti kohoava kielisilta, jonka päällä on ohut ura. Urassa on ollut ilmeisesti ohut, metallinen tanko, jonka yli kielet ovat kulkeneet peräpään messinkisiin nastoihin. Peräpäästä näkee, että puu on sahattu tangentiaalisesti. Kielisillassa on muutama kielinastoista lähtevä halkeama (nastalta lähtevä kieli on painunut puun sisään) ja lyhyellä sivulla on kielisillan alta perästä lähtevä pidempi halkeama. Halkeamia on korjattu liimaamalla.
Viritystapit (pituus 63 mm) ovat kauniisti sorvatut, varsi kartiomainen. Viritystappien päähän on porattu pieni reikä kielen kiinnittämistä varten. Viritystappipenkin sivussa on punertavia, epäselviä merkkejä, ehkä vanhaa kirjoitusta.
Kopan malli on suoraviivainen.

Mitat päältä: pitkä sivu 539 mm, perä 119 mm, lyhyt sivu 289 mm, viritystappisivu 295 mm, tylppä kärki 16 mm. Lyhyt sivu pohjareunasta 240 mm. Kopan korkeus peräpäässä 40 mm, pitkällä sivulla kielisillan edessä 45 mm ja kärkipäässä 52 mm; lyhyellä sivulla viritystappipenkin edessä 49 mm. Viritystappipenkin korkeus 25-26 mm ja kopasta eriävän ulkoneman syvyys noin 45 mm. Viritystappipenkin ja lyhyen sivun kulmasta kielisiltaan 260 mm, kielisillan leveys n. 22 mm ja kielisillan ulkoreunasta peräpäähän n. 7 mm. Viritystappisivun ja lyhyen sivun välinen kulma n. 138-140°. Lyhyen ja pitkän sivun paksuus alareunassa 5 mm, peräsivu n. 18 mm, viritystappisivu n. 8 mm.
RGB242
tiedot
Porvoo 29 28 Suomi museo img_4268_bm1995013.jpg
img_4271_bm1995013.jpg
img_4276_bm1995013.jpg
1.002 320 101 K. R. P. 1928, puu, vaneri Sisäpohjaan kirjoitettu: ”Valmist. K. R. P. 1928” Ei tiedossa. Suomi 28-kielinen, osista rakennettu, materiaaleina puu ja vaneri. Suora viritystappisivu. Suora perä, jonka päällä puinen lista ja listan alla kielinastat. Kielisilmukka on pujotettu nastaan, ei sen ympärille. Kopan korkeus 62 mm, josta kannen paksuus noin 2 mm ja samoin pohja noin 2 mm. Ylin ja 6. ylin kieli puuttuvat, muut pahasti ruosteessa (pisimmän ø 0,75 mm ja lyhimmän ø 0,40 mm). Myös viritystapit ovat ruosteessa. Kannen alla ääniaukon molemmin puolin lista. Kansi vääntynyt ja siinä on tahroja. Liiman lisäksi osien kiinnitykseen käytetty rautanauloja ja ruuveja, kopan kärjessä kaksi puunaulaa. Pohjassa kolme pientä puujalkaa. BM1995013:10
tiedot
Turku 30 12 Suomi museo img_4443_tmm12402.jpg
img_4444_tmm12402.jpg
img_4445_tmm12402.jpg
748 170 89 Rakentaja tai rakennusvuosi ei tiedossa. Havupuuta. Johtaja Sigvald Lagermarckin ja hänen vaimonsa Valborg Lagermarckin testamenttilahjoitus 1932. ”En gammal ’kantele’ påträffad i ett rökpörte i Karelen; troligen 300 år gammal, enligt uppgift.” (TKHM:n vanha pääkirja). Nyt Turun museokeskuksen omistuksessa. Ei tiedossa, Karjala Suomi Päältä koverrettu 12-kielinen, havupuuta. Pinta savun mustuttama ja patinoitunut. 11 viritystappia paikallaan, ylin puuttuu. Kielet vaskilankaa (mahdollisesti messinkiä). Kuusi kieltä kiinni molemmista päistään. Kielet ovat ponsipäässä kiinni rautaisissa koukuissa (paksusta rautalangasta taivutettuja koukkuja, joiden toinen pää on upotettu puuhun ponnen lovessa). Lisäksi kolmen viritystapin ympärillä on lyhyet kielen pätkät ja kahdessa tapissa on pidempi kielilanka toisesta päästä irrallaan. Myös yhdestä ponsipään koukusta roikkuu pidempi kielen pätkä. Lisäksi useassa ponsipään koukussa on alaosassa vanha kielisolmu nyt kiinni olevan kielen lisäksi. Vanhoista kielisilmukoista ainakin osa näyttäisi olevan kiinnitetty koukun ympärille, eikä pujotettu koukkuun kuten kiinni olevien kielten silmukat. Kielten läpimitta n. 0,49–0,51 mm.
Sekä ponsipäässä että viritystappisivulla on rautainen talla. Ponsipäässä tallan lähes suorassa kulmassa kaartuvat päät on kiinnitetty ponnen lyhyelle ja pitkälle sivulle rautanaulalla. Osittain tallan taivutettujen päiden alla näkyy ponnen korvakkeissa pienehköt reiät - joko vanhemman tallan naulareiät tai koukkuja edeltäneen ohuen vartaan reiät(?). Viritystappisivulla rautainen talla on kiinnitetty koppaan molemmista päistään ja keskeltä silmukaksi taivutetulla paksulla rautalangalla, jonka päät on upotettu osittain viritystappipenkkiin ja osittain kansilevyyn. Tallan lyhyen sivun pää on irronnut silmukasta. Viritystappisivun tallana käytetyn rautalevyn alareunassa on muutama puolipallon muotoinen kolo ja ponsipään tallassa suunnilleen keskellä alaosassa yksi; levyt on ilmeisesti kierrätetty kanteleen tallakäyttöön jostain muusta käyttökohteesta. Molemmissa tallalevyissä on hieman ruostetta.
Veistetyt viritystapit ovat kaikki eri mittaisia (n. 75-92 mm) ja eri muotoisia. Viritystappien varsi on hieman kartiomainen. Tappien päähän on tehty pieni halkio kielen kiinnittämistä varten. Viritystappipenkin korkeus on 30 mm. Laitimmaisten viritystappien etäisyys toisistaan 396 mm. Viritystappisivun pituus 425 mm. Viritystappisivun ja pitkän sivun kärjessä on pyöreä kierukka, jonka keskellä kiinnitysreiässä on punainen satiininauha. Lyhimmän kielen soiva pituus on n. 206 mm (viritystapista ponsipään koukkuun n. 236 mm). Laitimmaisten kielten etäisyys ponsipäässä tallan kohdalla on noin 106 mm.
Kopan korkeus lyhyellä sivulla viritystappipenkin edestä mitattuna 73 mm ja ponnen edessä 74 mm, josta kannen paksuus noin 4,5 mm. Lyhyen sivun pituus n. 352 mm, pitkä sivu n. 748 mm. Peräsivu n. 130 mm. Pitkän sivun ja tallan välinen kulma peräpäässä noin 90°. Lyhyen sivun ja peräpään tallan välinen kulma n. 98°. Lyhyen sivun ja viritystappisivun kulma noin 155°.
Kansilevyssä on yksi pyöreä ääniaukko. Kansi on kiinnitetty pienillä puunauloilla + kärjessä yksi rautalenkki/haka, jonka toinen pää on painettu koppapuuhun ja toinen kansilevyn läpi. Naulojen kohdalla pieniä halkeamia. Kansilevyn pitkän sivun pituus on 478 mm, lyhyt sivu 180 mm, peräsivu 141 mm ja tylppä kärki 50 mm. Kansilevy ei kaarru ponnen loven kohdalla, vaan jatkuu suoraviivaisesti tallan viertä lyhyeltä sivulta pitkälle sivulle.
Lähes puolikuun muotoinen ponnen lovi nousee porrasmaisesti tallan takaa kantta hieman ylemmäksi; loven keskellä on halkeama. Ponsi on paksu ja voimakkaasti kaartuva. Ponnen alaspäin kaartuva kärki on veistetty pallomaisen pyöreäksi. Ponnen alla on raskaita veistojälkiä. Ponnen päässä näkyvät puun vuosilustot selvästi – puun ydin sijoittuu lähes ponnen keskelle. Ponnessa on useita halkeamia, jotka suuntautuvat tätä ydinpuuta kohti. Suurin näistä halkeamista on ponnen alla. Myös kopan pitkällä sivulla on erittäin suuri halkeama, joka alkaa peräpäästä ponnen alta ja jatkuu lähes pitkän sivun kärkeen. Lyhyellä sivulla pieni halkeama. Myös viritystappisivulla lähellä pohjan kulmaa on halkeama, joka jatkuu pohjan puolelle.
TMM12402
tiedot
Turku 31 10 Suomi museo img_4463_tmm8064.jpg
img_4464_tmm8064.jpg
img_4465_tmm8064.jpg
745 170 104 ”Kantele från Karelen” – saatu Turun kaupungin historialliseen museoon vuonna 1908. Ei tiedossa. Suomi Päältä koverrettu 10-kielinen (koppa kenties lehtipuuta ja kansi havupuuta). Vaaleaa puuta ei ole pintakäsitelty (ei myöskään savun mustuttama). Koppa kapenee peräsivulla ja viritystappisivulla viistosti alaspäin ja kärki on tylppä. Lyhyen sivun pituus kopan yläreunassa ponnen alta viritystappipenkin kulmaan n. 455 mm, viritystappisivu 335 mm ja peräsivu (ponnen päästä ) 98 mm. Kopan korkeus lyhyellä sivulla ponnen edestä n. 84 mm, viritystappipenkin edestä 82 mm ja pitkän sivun kärjestä 70 mm. Kopan korkeuteen on laskettu kansi, jonka paksuus on n. 3,2 mm. Viritystappipenkin korkeus n. 27 mm.
Pitkän sivun ja vartaan välinen kulma n. 90°. Lyhyen sivun ja vartaan välinen kulma n. 100°. Lyhyen sivun ja viritystappisivun välinen kulma n. 150°. Pitkän sivun ja viritystappisivun välinen kulma n. 20°.
Kaikki tapit ja kielet paikallaan. Teräskielet vaikuttavat uudehkoilta eli ne on mahdollisesti uusittu jossain vaiheessa. Kielten paksuus on n. 0,44–0,45 mm. Lyhimmän kielen soiva pituus on n. 300 mm (vartaalta viritystappiin n. 330 mm). Pisimmän kielen soiva pituus n. 560 mm (vartaalta tappiin n. 580 mm).
Pitkän sivun reunimmainen viritystappi ei ole samassa linjassa muiden viritystappien kanssa, vaan se on sijoitettu siten, että kaksi alinta kieltä ovat suunnilleen saman pituisia. Viritystappien etäisyys lyhyen sivun reunimmaisesta toiseksi alimpaan n. 289 mm ja alimpaan n. 302 mm. Päältäpäin katsottuna ympyrän muotoon veistetyn kärjen keskelle on tehty ripustusreikä, joka on samassa linjassa viritystappireikien kanssa. Kärjen reikään on alapuolelle kiinnitetty (messinkinen) ripustuslenkki.
Viritystappien reiät on tehty polttamalla; viritystappipenkin alapuolella on reikien ympärillä mustat polttojäljet. Osaan veistetyistä puutapeista on lapaosaan on vuoltu joko useita vierekkäisiä viivoja tai rasti. Viritystappien kärkeen on tehty pieni halkio kielen kiinnittämistä varten. Viritystappien pituus on noin 75–80 mm.
Ponsipäässä kielet ovat kiinni rautaisessa vartaassa, jonka paksuus on n. 4,1 mm. Varras jatkuu molemmissa päissä ponnen korvakkeiden läpi sivujen ulkopuolelle. Ponnen korvakkeisiin tehtyjen vartaan reikien ympärillä näkyvät myös mustat polttojäljet. Vartaassa on hieman ruostetta. Kielet kulkevat kielisilmukan läpi, joka on pujotettu vartaan alta. Ponnen korvakkeiden edessä on talla; ohut peltilevy, jonka noin 90° kulmaan taivutetut päät on kiinnitetty rautanaulalla kopan sivuille ponsipäähän.
Pienillä puunauloilla kiinnitetty kansilevy on tehty kahdesta osasta; sauma kulkee lyhyeltä sivulta laskettuna 5:nnen viritystapin kohdalta pitkälle sivulle. Sauman alla on rima, johon kansilevyn osat on kiinnitetty puunauloilla. Toinen kansirima alkaa lyhyellä sivulla viritystappipenkin vierestä ja jatkuu suunnilleen pitkän sivun keskelle, josta kansilevy on auennut. Aukosta näkee, kuinka rima on lovettu kopan reunaan (pyrstöuurreliitos - listan leveys kopan sisällä n. 30 mm, pitkän sivun ulkoreunassa n. 24 mm). Auenneen kansilevyn kohdalla kopan pitkän sivun paksuus on n. 7 mm. Kannessa on kosteusjälkiä ja myös tahroja, jotka vaikuttavat liimatahroilta. Puunaulojen kohdilla on pieniä halkeamia. Kannessa on kaksi ääniaukkoa: toinen ristin muotoinen ja toinen suorakaiteen muotoinen. Ponsipäässä kansilevy jatkuu tallan alta ponnen korvakkeiden jälkeen ponnen loveen.
Ponsi on ohut ja pitkä, loivasti alaspäin kaartuva. Ponnen päältä on lohjennut pieni pala ponnen loven reunasta. Ponnen alla peräpäässä näkyvät puun vuosilustot; puun ydin sijoittuu hieman peräsivun keskipisteen yläpuolelle. Peräsivussa on useita halkeamia, jotka suuntautuvat puun ydintä kohti. Suurin halkeamista jatkuu pitkän sivun puolelle.
Sisäkuvista näkee, että peräsivulla on kolmas kansilista. Kopan kulmat ovat sisäpuolelta melko jyrkkiä (ei voimakkaasti pyöristettyjä). Myös sisäpuolella on kopassa tahroja. Peräsivun halkeamat näkyvät myös kopan sisäpuolella.
Useat piirteet viittaavat siihen, että tämä yksilö on nuorempaa tekoa kuin esim. saman museon yksilö TMM12402.
TMM8064
tiedot
Turku 32 30 Suomi museo img_4487_tmm12118.jpg
img_4482_tmm12118.jpg
img_4494_tmm12118.jpg
895 330 130 Pasi Jääskeläinen, 1904. Ympäri Suomen tunnetun ja ulkomaillakin esiintyneen Pasi Jääskeläisen (1869–1920) tekemä ja konserteissaan käyttämä kantele. Kanteleessa on sekä patenttimerkintä että Pasi Jääskeläisen Kantelepajan laatta ja paperietiketti. Kantele on oletettavasti rakennettu vuonna 1904, sillä Anna-Liisa Tenhusen mukaan Jääskeläinen haki kantelepatentin kyseisenä vuonna (ks. Kantele-kirja, s. 182–186, SKS Toimituksia 1225, 2010). Samana vuonna vain parin vuoden ajan Haapavedellä toiminut Kantelepaja lopetti toimintansa. Kantele on nyt Turun museokeskuksen omistuksessa. Haapavesi Suomi 30-kielinen, osista rakennettu, teräskielinen ja metallitappinen kantele, jonka ponsipää on pitkältä sivulta katsottuna oikealla. (”Peili-kuvakantele” - Anna-Liisa Tenhusen mukaan Jääskeläinen teki muutoksen siksi, että pitkältä sivulta soitettaessa melodiaa soittava oikea käsi voisi nojata ponteen, ks. ed. mainittu Kantele-kirja s. 185). Pitkän sivun ponsipäässä on pieni, kahdella naulalla kiinnitetty metallilevy (messinkiä?), jossa lukee: ”Pasi Jääskeläisen Kantele-paja Haapavesi”. Samoin kanteleen pohjassa sisäpuolella kannen ääniaukon kohdalla on koristeellinen paperietiketti, jossa lukee: ”Pasi Jääskeläisen Kantele-paja”. Etiketissä on kuvituksena kaksi viisikielistä kanteletta, yksi lyyra ja neljä tähteä. [Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että kuvien kauniit viisikieliset ovat malliltaan hieman toisistaan poikkeavia; toisen ääniaukko on ristinmuotoinen ja toisessa se on kukanmuotoinen; toisen kanteleen kärkiosassa on kierukka, toisessa on jonkin eläinhahmon pää.] Peräsivun profiloidun puuosan molempiin päihin on painettu teksti: ”PATENTTI 2144”. Kanteleessa on mitä ilmeisimmin patentin mukainen kaiku- eli välipohja, sillä kanteleen alla läpi pohjan kulkeva suuri halkeama ei näy sisäkuvissa.
Kaikki tehdastekoiset viritystapit ovat paikoillaan. Viritystappilista on maalattu vihertäväksi ja sen pyöristetty kärki jatkuu pitkän sivun ja viritystappisivun kulmassa kopan yli. Neljä pisintä kieltä ovat punoskieliä; viidenneksi pisin kieli puuttuu. Lyhimmästä kielestä laskettuna 17 ensimmäisen läpimitta n. 0,45 mm, kielet 18–22 ovat läpimitaltaan n. 0,55 mm ja kielet 23–25 ovat läpimitaltaan n. 0,65 mm. Kaksi lyhintä punoskieltä ovat läpimitaltaan noin 1,14–1,17 mm ja kaksi pisintä noin 1,75 mm. Lyhimmän kielen soiva pituus on n. 120 mm, pisimmän n. 760 mm. Laitimmaisten viritystappien etäisyys toisistaan on n. 695 mm. Kielet ja viritystapit ovat ruosteessa. Keskialueen kielten alle kanteen on lyijykynällä kirjoitettu C-duuriasteikon sävelnimiä siten, että ilmeisesti neljänneksi pisin kieli on ollut c ja ylin kieli a3.
Kopan korkeus n. 80 mm, josta kannen paksuus n. 3,5 mm ja pohjan paksuus n. 5,5–7 mm. Pohjalevyn reunat on viistottu alaspäin. Lyhyen sivun pituus (ponnen ulkoreunasta viritystappisivun listan ulkoreunaan) n. 270 mm. Viritystappisivu on suora ja sen yläosassa on ylöspäin paksuneva viritystappien suojalista. Tämän listan pituus on n. 690 mm. Perän pituus (ponnen ulkoreunasta) on n. 270 mm. Kopan kärjestä mitattuna pitkän sivun paksuus on n. 6,5 mm ja viritystappisivun n. 4,0 mm (kapenee ylöspäin -> n. 3,0 mm). Peräsivun paksuus on n. 7,6 mm.
Peräsivulla on kahdesta osasta rakennettu ponsi; alaosa on kaartuva, profiloitu puuosa, jonka päällä, kahdella ruuvilla kiinnitettynä, vaakatasossa on lähes suorakaiteen muotoinen, kukka-aiheisin kaiverruksin koristeltu, n. 7,6 mm paksu ja 103 mm leveä puuosa. Tämän osan alla on päätyprofiililtaan pisaranmuotoinen rautavarras, jonka ympärille kielet on peräpäässä kiinnitetty (kieli kulkee rautatangon alapuolelta tulevan kielisilmukan läpi). Varras on ruosteessa. Lyhyen sivun ja viritystappisivun välinen kulma on n. 145°.
Oletettavasti kansi ja pohja havupuuta, sivuosat lehtipuuta. Pohjassa on kolme pyöreää, puista jalkaa, joiden korkeus on n. 17–18 mm. Liimaamisen lisäksi pohjalevyn kiinnittämiseen on käytetty myös kolmea pientä rautanaulaa, jotka sijaitsevat kulmissa puisten tappijalkojen vieressä. Pohjalevy on haljennut suunnilleen keskeltä koko pituudeltaan puun syiden suuntaisesti. Lisäksi kaksi pienempää halkeamaa lähempänä pitkää sivua viritystappisivulta alkaen. Kansi on kuprulla, siinä on runsaasti kosteusjälkiä ja se on haljennut neljästä kohtaa. Yksi pyöreä ääniaukko. Kaksi suurinta kannen halkeamaa päätyy ääniaukkoon; toinen viritystappisivulta ja toinen peräsivulta. Ääniaukon reunojen ympärillä olleesta koristerinkulasta vain osa (kahdessa palassa) on jäljellä.
Sisäpuolella on kaksi leveää kansirimaa (pitkältä sivulta viritystappisivulle), jotka kapenevat kaarevasti keskeltä kärkiin päin. Ääniaukkoa lähempänä oleva kansirima on irronnut keskiosastaan. Rima näkyy myös päältäpäin kannen halkeamasta. Sisäkuvissa näkyy myös jokin kaareva rauta(?) pitkällä sivulla lähellä peräsivun kulmaa.
TMM12118
tiedot
Turku 33 16 Suomi museo img_4542_tmm10974.jpg
img_4544_tmm10974.jpg
img_4545_tmm10974.jpg
738 250 110 Ei tiedossa.Kantele nyt Turun museokeskuksen omistuksessa. Ei tiedossa. Suomi Osista rakennettu suorasivuinen 16-kielinen, joka edustaa useilta piirteiltään ns. säätyläiskanteletta. Malliltaan peilikuva yleiseen kantelemalliin verrattuna, eli peräsivu on pitkältä sivulta katsottuna oikealla. Peräsivun kulmissa sormiliitokset; lyhyen sivun liitos on hieman auennut. Osat on kiinnitetty liimaamalla; pitkän sivun kärjessä on myös kaksi ruuvia ja viritystappisivun kärjessä pieni rautanaula. Lisäksi kielipenkin päällä peräsivulla on yksi ruuvi. Kielipenkin ja peräsivun sauma on lyhyen sivun kulmalla hieman auennut. Pohjassa on ollut kolme kuperakantaista ruuvia, jotka ovat toimineet myös kanteleen jalkoina. Näistä peräsivun kulmissa sijainneet ruuvit ovat tippuneet ja vain pohjan kärkiosan ruuvi on jäljellä. Ruuvin ja pohjalevyn välissä on suorakaiteen muotoinen, pieni nahkapala.
Pohja ja kansi havupuuta, sivut kenties lehtipuuta(?). Kopan korkeus on n. 85 mm, josta kannen paksuus on n. 3 mm ja pohjan paksuus n. 5 mm. Peräsivun pituus on n. 225 mm ja laitimmaisten kielten etäisyys peräsivulla n. 200 mm. Viritystappisivun pituus on n. 570 mm ja lyhyen sivun pituus n. 225 mm. Pitkän sivun ja peräsivun kielisillan välinen kulma on n. 90°; lyhyen sivun ja peräsivun kielisillan välinen kulma n. 95°; lyhyen sivun ja viritystappisivun välinen kulma n. 150°.
Kielet teräslankaa Lyhyeltä sivulta laskettuna 8. ja 10. kieli puuttuu. Neljän lyhimmän läpimitta n. 0,40 mm, kolme seuraavaa n. 0,70 mm. Yhdeksännen ø n. 0,64 mm, 11. ø n. 0,67 mm. 12. ja 13. kielen ø n. 0,72 mm. Kolmanneksi pisin ø n. 1,10 mm ja kaksi kieltä ø n. 1,05–1,06 mm. Lyhimmän kielen soiva pituus on n. 201 mm ja pisimmän kielen n. 660 mm.
Kielet on peräpäässä kiinnitetty samanlaisiin kuperakantaisiin ruuveihin, joita on käytetty pohjassa kanteleen jalkoina. Ruuvit eivät ole suorassa linjassa vaan lomittain kahdessa rivissä. Kielisilmukka on ruuvin varren ympärillä, jonka jälkeen kielet kulkevat kielisillan kautta metallisiin viritystappeihin. Kielisilta on samaa puuta kielipenkin kanssa ja nousee siitä porrasmaisesti. Kielisillan päälle on koverrettu ura, johon on upotettu ohut rautatanko. Vastaavanlainen kielisilta on myös viritystappipenkissä, mutta sen urasta puuttuu rautatanko. Löysät kielet myös kulkevat tällä hetkellä viritystappisivulla kielisillan yläpuolelta sitä koskettamatta. Peräsivun ruuvien tapaan myöskään viritystapit eivät ole suorassa linjassa sivun suhteen, vaan lomittain, joka toinen sisempänä. Huomattavaa kuitenkin on, että molemmissa päissä on sama kieli kiinni joko ulommaisessa tapissa ja ulommaisessa ruuvissa tai sisemmässä tapissa ja sisemmässä ruuvissa. Metalliset viritystapit ovat keskenään samanlaisia, päistään litteitä ja pyöristettyjä (– tehdastekoiset; Pekka Lovikan mukaan tällaisia viritystappeja on käytetty klavikordeissa). Litteän osan alapäähän on porattu reikä kielen kiinnittämistä varten. Viritystapit eivät ole tasaisen välimatkan päässä toisistaan vaan kahden ryhmissä (reunimmai-sia tappeja lukuun ottamatta). Kopan kärkiosa on kauniisti pyöristetty. Kärjen päällä viritystappipenkissä on viimeisen viritystapin jälkeen reikä; onko siinä ollut ripustuskoukku?
Yksi pyöreä ääniaukko. Kansilevy jatkuu yhtenäisenä kaikkien sivujen reunaan saakka; kielipenkin alitse peräsivulle ja viritystappipenkin alitse viritystappisivulle. Kansilevy nousee päältäpäin porrasmaisesti hieman paksummaksi sekä kielipenkin että viritystappipenkin kohdalla. Kannessa on kosteusjälkiä ja se on haljennut kahdesta kohtaa. Molemmat halkeamat alkavat ääniaukosta; toinen jatkuu peräsivulle ja toinen viritystappisivulle. Kielten alle kanteen on (lyijy?)kynällä kirjoitettu C-duuriasteikon sävelnimiä – pisin kieli a.
Kopan sisäpuolella, erityisesti peräpäässä on myös kosteusjälkiä. Pitkän sivun keskellä kulkee rima sivun päästä päähän kopan sisäpuolella.
TMM10974
tiedot
Turku 34 28 Suomi museo img_4654_tmm16035.jpg
img_4651_tmm16035.jpg
img_4657_tmm16035.jpg
915 357 127 Kantele on kuulunut alkujaan hämeenlinnalaiselle Emil Strömille ja sittemmin suutarimestari Edvard Vihervaaralle (1871–1958), joka toimi Kakolassa (entinen Turun keskusvankila) työmestarina. Kantele sijaitsee nyt Turun museokeskuksen Luostarinmäen käsityöläismuseossa (talo 168, viuluntekijän kamari). Ei tiedossa. Suomi 28-kielinen, osista rakennettu, suorasivuinen kantele. Peräsivun kielipenkin irtoamisen ja vääntymisen takia suurinta korkeutta ja pituutta on hankala mitata. Suurin ilmoitettu pituus 915 mm on mitattu auenneen kielipenkin ulkoreunasta; kopan peräsivulta kielipenkin alta mitattuna suurin pituus on 875 mm. Kopan pitkän sivun pituus pohjareunasta mitattuna on 859 mm. Samoin alussa ilmoitettu suurin korkeus on ylöspäin vääntyneen kielipenkin yläreunasta. Kärjessä korkeus on 90 mm. Kopan korkeus pitkän sivun ja viritystappisivun kulmalla on 75 mm ja pitkän sivun ja peräsivun kulmalla 78 mm, josta kansilevyn paksuus on n. 4,5 mm. Pohjareunasta mitattuna peräsivun pituus on 309 mm, lyhyen sivun pituus 180 mm ja viritystappisivun pituus 765 mm.
Lyhimmän kielen soiva pituus on n. 210 mm ja pisimmän n. 850 mm; Huom! Vääntyneen kielipenkin takia pituuksien mittaaminen on vaikeaa – todellinen kielten soiva pituus on ollut jonkin verran näitä mittoja suurempi. Laitimmaisten viritystappien etäisyys on n. 723 mm ja peräsivulla laitimmaisten kielten etäisyys n. 296 mm. Kaikki 28 teräskieltä paikoillaan, 8 pisintä punoskieliä. Lyhyeltä sivulta laskettuna kielten läpimitat: 1. kieli n. 0,40 mm; kielet 2–4 ø n. 0,48-0,50 mm; kielet 5–7 ø n. 0,41–0,42 mm; kieli 8 ø n. 0,50 mm; kieli 9 ø n. 0,57 mm; kieli 10 ø n. 0,50 mm; kielet 11–12 ø n. 0,57 mm; kieli 13 ø n. 0,75 mm; kielet 14–15 ø n. 0,57 mm; kieli 16 ø n. 0,68 mm; kielet 17–18 ø n. 0,60 mm; kielet 19–20 ø n. 0,79–0,80 mm; kieli 21 (lyhin punoskieli) ø n. 0,75 mm; kieli 22 ø n. 1,17 mm; kieli 23 ø n. 0,98 mm; kieli 24 ø n. 1,07 mm; kieli 25 ø n. 1,22 mm; kieli 26 ø n. 1,27 mm; kielet 27–28 ø n. 1,42–1,44 mm. Peräsivulla kielisilmukat on pujotettu pieniin pyöreisiin rautanastoihin, jotka on sijoitettu kahteen riviin lomittain. Nastojen edessä on pieni ura, joka näyttäisi olevan koristeura (ei kielisillan ura). Peräsivun nastoilta kielet kulkevat suoraan metallisiin viritystappeihin (suorakulmainen pää).
Kansi, pohja ja sivut havupuuta, viritystappipenkki ja kielipenkki ilmeisesti lehtipuuta. Kopan sivut ja pohja on petsattu tummanruskeiksi. Viritystappipenkin ja kielipenkin sivut ovat lähes mustia. Kansi sekä viritystappipenkin ja kielipenkin kannen suuntaiset osat ovat puunvärisiä (lakattu?). Viritystappipenkki ja kielipenkki ovat kauniisti profiloituja; viritystappipenkki on alta ja kielipenkki ulkosivulta kaareva. Kielipenkin pyöristetty ulkosivu nousee nastoja korkeammalle. Viritystappipenkin sivussa ei ole vastaavaa porrasta tai tappisuojaa. Molemmissa peräsivun kulmissa on alareunassa ruuveilla kiinnitetyt, pitkät, metalliset (messinkiä?) vahvikeliuskat, joiden päät ovat koristeellisesti kolmisakaraiset. Peräsivun kielipenkin kiinnityksessä on käytetty sormiliitoksia (– nyt murtuneet).
Pohjassa on kolme pientä (messinki?)nuppia jalkoina. Pohjalevyn peräsivulla on 7 kiinnitysruuvia. Lyhyen sivun kulmasta laskettuna toisen ruuvin kohdalta lähtee halkeama, joka jatkuu puun syiden suuntaisesti pohjalevyn halki viritystappisivulle saakka. Myös viritystappisivun ja lyhyen sivun kulmalla sijaitsevan jalkanupin kohdalla on pieni halkeama. Lisäksi pohjan peräsivulta lähellä pitkän sivun kulmaa lähtee ohut halkeama peräsivulla olevan metallilaatan ruuvin kohdalta. Pohjalevyn kärkiosassa sijaitsevan jalan vieressä on reikä – kenties vanha jalkanupin kiinnitysreikä?
Kannessa on yksi pyöreä ääniaukko, josta lähtee ohut halkeama peräsivun suuntaan. Toinen ohut halkeama pitkältä sivulta laskettuna 10:nnen kielinastan kohdalla. Kielten alle kanteen kielipenkin viereen on kirjoitettu C-duuriasteikon sävelnimiä kaunokirjaimin (– alimman kielen kohdalla g ja siitä diatonisesti asteikkoa ylöspäin, jolloin ylin on f). Pitkän sivun ja kielipenkin välinen kulma on kielipenkin vääntyneen asennon takia vaikea mitata, mutta se on noin 90°. Ja vastaava kulma lyhyellä sivulla noin 103–105°. Viritystappisivun ja lyhyen sivun välinen kulma on n. 145°.
Kopan sisällä pohjaa pitkin kulkee n. 15 mm leveä ja lähes kopan korkuinen rima alkaen peräsivulta (n. 50 mm pitkän sivun kulmasta) ja jatkuen viritystappisivulle, lyhyeltä sivulta laskettuna suunnilleen 15. viritystapin kohdalle. Tämä pohjarima siis käytännössä jakaa kaikukopan sisältä kahteen osaan. Kansirimoja on neljä; kärjessä kaksi, jotka jäävät korkean pohjariman taakse pitkän sivun puolelle, sekä ääniaukon kautta näkyvät kaksi, joista toinen kulkee suunnilleen peräsivun keskeltä viritystappisivun ja lyhyen sivun kulmaan ja toinen lyhyeltä sivulta laskettuna suunnilleen 10:nnen viritystapin kohdalta pohjariman yli lähelle pitkän sivun peräpäätä.
TMM16035:69
tiedot
Helsinki 35 21 Suomi henkilö wp_20150406_17_28_21_pro1.jpg
wp_20150406_17_29_01_pro1.jpg
wp_20150406_17_29_19_pro1.jpg
995 250 94 Kotitekoinen, noin 1910, Miehikkälä Kanteleen nykyisen omistajan Torbjörnin isoisä Robert Holmqvist hankki tämän kanteleen toimiessaan maatalouden tilanhoitajana Kalliokosken lasitehtaalla Miehikkälässä vuosina 1904-1911. Miehikkälä Suomi Kiraran noukassa on kukkia esittävä painokuva. Kannessa on linnun pesää esittävä painokuva. Kielet ovat kitaran kieliä. Kaula on murtunut, ei korjattu.
tiedot
Helsinki 36 30 Suomi henkilö wp_20150406_18_52_01_pro.jpg
wp_20150406_18_52_32_pro.jpg
wp_20150406_18_52_48_pro.jpg
1.000 300 125 Tämä kantele on ollut isäni Emil Hanhinevan soitin. Hänellä se on ollut ilmeisesti jo 1920-luvulla. Hän oli vain ”kotipelimanni”, joka soitteli kannelta vapaa-aikanaan ja opetti muitakin soittamaan. Iltaisin lauloimme yhdessä kansanlauluja ja muita tuttuja lauluja. Isäni opetti minullekin soiton alkeet. Erikoisesti muistan Haapamäen koulun äitienpäivän aaton illanvieton. Siellä lauloin ja säestin kanteleella kaksi laulua: ”Miks' leivo lennät Suomehen” ja ”Äidin sydän”.

Kantele kulki mukanamme, kun lähdimme Elisenvaarasta evakkoon Ylistaroon, Keuruulle ja Lievestuoreelle. Sieltä palasimme takaisin Elisenvaaraan, ja kun jälleen oli lähdettävä, kantele tuli kanssamme Vantaan Tikkurilaan ja myöhemmin vanhempieni eläkevuosiksi Hiekkaharjuun. Isäni kuoli vuonna 1985, jolloin sain kanteleen kotiini. Kantele oli evakkomatkoilla kolhiintunut, joten en uusinut vähäisiä soittotaitojani. Vuonna 2012 poikani halusi lainata kanteleen, ja yllätyksekseni sain sen lapsiltani 80-vuotispäivänäni lahjaksi takaisin korjattuna ja entisöitynä.

Nyt kantele on kotonani, kunniapaikalla, vanhan ”Itsenäisyyden kuusi” -ryijyn vieressä. Näppäilen sitä joskus.
Kannen reunoille ja ääniaukon ympärille on kirjailtu ohuella pensselillä koristekuvio. Kantele on korjattu ja entisöity vuonna 2012.
tiedot
Suomen kantelemuseo, Jyväskylä, Palokka 37 23 Suomi museo 1_12.jpg
2_10.jpg
3_8.jpg
930 325 0 Heikki Linjama 1990-luvulla, kansi haapaa, kielipenkin hihasuoja visakoivua, viritystappipenkki koivua, muut osat mäntyä. Kari Dahlblom osti Linjamalta 1990-luvulla ja lahjoitti vuonna 2008 kansanmusiikkiyhdistykselle. Tikkakoski Suomi Kolme ns. alennettua bassokieltä. Poikkeuksellisen monesta eri puulajista rakennettu. SKM A/PT1
tiedot
Hämeenlinna 38 12 Suomi museo img_4671_hkm2813.jpg
img_4665_hkm2813.jpg
img_4673_hkm2813.jpg
835 205 100 Ei tiedossa Tuotu Hämeenlinnan kaupungin historialliseen museoon Sakkolasta v. 1923. Ei tiedossa Päältä koverrettu, savun mustuttama 12-kieli-nen kantele; 11 viritystappia jäljellä. Havupuuta. Suurin korkeus (100 mm) on mitattu ponnen päältä. Kopan korkeus on lyhyellä sivulla vartaan edessä 72 mm ja viritystappisivun kulmalla 78 mm. Kannen paksuus on noin 4 mm. Kansi on lyhyellä sivulla upotettu kopan sisään, mutta pitkällä sivulla kannen reuna on sivun päällä. Viritystappisivun kulmalta ponsipäähän mitattuna lyhyen sivun pituus on n. 302 mm. Viritystappisivun pituus on 535 mm ja peräsivun pituus 110 mm. Pohjasta mitattuna kopan lyhyt sivu on 130 mm, peräsivu 145 mm, pitkä sivu 640 mm, viritystappisivu 500 mm ja kulmistaan pyöristetty kärki noin 25 mm. Pohjan peräsivulla kulkeva selkeä mustan värin raja antaa vaikutelman mustasta maalista.
Viritystappipenkin korkeus on 33–36 mm. Sen päät ovat hieman keskikohtaa alempana – johtuisiko kopan vääntymisestä? Viritystappipenkin päällä, viritystappien ja kannen välissä, on kolme rautaista nastaa ja puussa on urajälkiä; lyhyellä sivulla uran päässä on reikä. Oletettavasti nämä jäljet ovat viritystappien edessä aiemmin sijainneesta tallasta, jonka tukemiseen nastoja on käytetty. Laitimmaisten viritystappien etäisyys toisistaan on 507 mm. Ponsipäässä laitimmaisten kielten etäisyys toisistaan on noin 135 mm. Pitkän sivun ja vartaan välinen kulma on noin 88°; vartaan ja lyhyen sivun välinen kulma noin 97°; lyhyen sivun ja viritystappisivun välinen kulma noin 155° ja pitkän sivun ja viritystappisivun välinen kulma noin 20°.
Ylin viritystappi puuttuu ja toiseksi ylimmässä ei ole kieltä. Veistetyt viritystapit ovat keskenään erimuotoisia ja -mittaisia. Viritystappien päähän on tehty ohut halkio kielen kiinnittämistä varten. Kymmenestä kiinni olevasta kielestä neljä pisintä ovat teräskieliä (ø n. 0,48–0,50 mm), seuraava (eli viides alhaalta) on vaskilankaa (vaikuttaa messingiltä). Se on vääntynyt kovin mutkaiseksi, joten sen läpimittaa on vaikea mitata; ø noin 0,75–0,80 mm. Pitkältä sivulta laskettuna kielet 6–9 ovat jälleen teräskieliä – läpimitoiltaan noin 0,70 mm, 0,55, 0,48 ja 0,45 mm. Ylin kiinni oleva kieli on vaskilankaa ja sen ø on noin 0,37 mm. Kielisilmukka ei mene vartaan ali, vaan se on tehty kielen ympärille, mistä johtuen kielen ympärille punotut kielikierrokset ovat kielen soivassa osassa. Lyhimmän kielen soiva pituus (viritystapilta vartaalle) on ollut noin 191 mm ja pisimmän kielen soiva pituus on noin 672 mm (– nämä mitat siis ilman tallaa!) Kärki on profiloitu – sen muoto muistuttaa karhun kuonoa. Kärjessä on reikä, joka ilmeisesti on ripustusreikä; viritystappisivulle on kaiverrettu suora viiva, jota pitkin viritystapit kulkevat, ja kärjen reikä poikkeaa tästä linjasta.
Kauniisti veistetty ponsi kaartuu voimakkaasti alaspäin ja kapenee hieman pyöreää kärkeä kohden. Ponnen loven erikoinen muoto on yhteydessä ponnen viistoon sijoitteluun suhteessa koppaan; pitkän sivun ja ponnen peräsivun välinen kulma on alle 90°. Ponnen päällä näkyvien vuosilustojen mukaan puun ydin sijoittuu ponnen loven reunaan Ponsipäässä on rautainen, keskeltä hieman viritystappisivun suuntaan kaartuva varras, jonka halkaisija on noin 7 mm ja pituus noin 167 mm. Varras on kiinnitetty molemmista päistään ponnen sivuille rautalevyjen avulla; lyhyellä sivulla levystä on taivutettu silmukka, johon varras on pujotettu, pitkällä sivulla vartaan pää on levyyn tehdyssä reiässä. Molemmilla sivuilla levyt on kiinnitetty ponteen rautanauloilla. Molemmat ponnen korvakkeet ovat murtuneet, joten ilmeisesti rautalevyillä on korjattu irronneen vartaan kiinnitys. Lyhyellä sivulla ponnen korvakkeen mukana myös ponnen reunasta on lohjennut pala.
Kansi on kiinnitetty pienillä rautanauloilla, joista osa näyttää uudemmilta. Lisäksi on useita reikiä, joista naula on irronnut. Yksi suurempikantainen rautanaula on kansilevyn kärjessä ja toinen viritystappisivun keskipaikkeilla painettuna kansilevyn ja viritystappipenkin väliin siten, että naulan kanta yltää reunojen päälle. Ponnen lovessa pitkän sivun puolella on pieni puinen tappi (– ilmeisesti alkujaan ollut tukemassa kansilevyn kiinnitystä). Kansilevyn pitkä sivun pituus on noin 590 mm, viritystappisivun 520 mm ja kärkisivun 30 mm. Pitkällä sivulla ponnen korvakkeen edestä kansilevy jatkuu 90° kulmassa noin 10 mm matkan, jonka jälkeen se kaartuu ponnen loven sisälle ja jatkuu kaarevana lyhyen sivun reunaa myöten viritystappisivulle saakka. Lyhyen sivun reuna nousee kansilevyn tasalle. Kannessa on kaksi ääniaukkoa: pyöreä aukko (tehty oksankohdasta?) on lähempänä viritystappisivua ja T-kirjainta (tai Ukon vasaraa) muistuttava keskempänä. Lisäksi on pieni pyöreä reikä pyöreästä ääniaukosta hieman pitkän sivun ja kärjen suuntaan. Kansilevyssä on pieniä halkeamia naulanreikien kohdalla; pitkällä sivulla kansilevyn reunasta on lohjennut naulanreikien kohdalta pitkulainen pala pois. Ponnen lovessa kansilevystä lähtee suurempi, puun syiden mukaan kulkeva, aaltoileva halkeama, joka jatkuu T-kirjainta muistuttavan ääniaukon alapuolelle. Toinen, vastaavanmuotoinen halkeama alkaa edellisen halkeaman loppupään yläpuolelta jatkuen T-ääniaukon ali sen pitkän sivun reunaa koskettaen. T-ääniaukon viereen on kaiverrettu venäläisten aakkosten i-kirjain: и. Kopan lyhyelle sivulle on kaiverrettu numeroita ja kirjoitusta. Ylimpänä vasemmalla on ilmeisesti vuosiluku 1849, jonka jälkeen on epäselviä numeroita, lopussa ehkä 20 (+ jotain?). Numeroiden alla on venäläisin kirjaimin nimi ”Nikita”, jonka jälkeen latinalaisin kirjaimin ”NIKI” (+ jotain?). Alimmaisena on kolme suurta kaunokirjainta ”C M K”. Kirjainten päällä on ohuita viivoja, ilmeisesti ajan saatossa tulleita naarmuja.
Tarkistuskameralla otetusta sisäkuvista näkee, että siististi veistetyt sisäpinnat ovat lähes mustat. Kopan sisällä on mutkalle vääntynyttä kielilankaa, kuivunut lehti ja kuivunutta heinää.
HKM2813
tiedot
Hämeenlinna 39 26 Suomi museo img_4763_hkm2812.jpg
img_4760_hkm2812.jpg
img_4767_hkm2812.jpg
930 340 105 Rakentajasta ei tietoa. Ei tietoja, mutta museokortin mukaan todennäköisesti samat lahjoittajatiedot kuin kanteleella HKM2813, jolloin se olisi tuotu Hämeenlinnan kaupungin historialliseen museoon Sakkolasta vuonna 1923. Ei tiedossa - ehkä Sakkola? Osista rakennettu, kannen ja pohjan halkeamia lukuun ottamatta hyvässä kunnossa oleva, huolellisesti rakennettu 26-kielinen, jossa on erikoisuutena hienot kulmaliitokset ja puiset, sorvatut viritystapit sekä muitakin koverokanteleista siirtyneitä piirteitä, kuten ponsi ja rautainen varras. Ylin viritystappi puuttuu. Toiseksi ylin viritystappi on ilman kieltä ja väärinpäin (– laitettu reikään kannen puolelta ilm. putoamisen estämiseksi).
Suurin korkeus (105 mm) on mitattu ponnen päältä (-– vartaan pidike nousee tästä noin 5 mm korkeammalle). Kopan korkeus on noin 93 mm, josta kannen paksuus on noin 3 mm ja pohjan paksuus noin 4–5 mm. Lyhyen sivun paksuus on noin 5–6 mm. Viritystappipenkki ja viritystappisivu on veistetty samasta puusta. Puisten viritystappien myötä viritystappipenkki on kopan ulkopuolella – lyhyellä sivulla se myös jatkuu reilusti kansilevyn ja sivun ulkopuolelle. Viritystappipenkin pituus on noin 820 mm, korkeus 25 mm ja leveys 40 mm. Penkin alareuna on kauniisti profiloinnein koristeltu. Viritystappipenkissä on pieni, pyöreä reikä lyhyeltä sivulta laskettuna 8. ja 9. viritystapin välissä hieman ulkosivun suuntaan osittain koristeprofiloinnin päällä. Viritystappien halkaisija kärjestä on noin 9,2–10 mm. Tappien kärkeen on tehty ohut halkio kielen kiinnittämistä varten. Tappien lapaosa on käsittelemätön, mutta reiän sisälle menevä osa on valkoinen samoin kuin myös viritystappireikien sisäpinta on valkoinen. Viritystappien kärkiosa (kannen puolelta näkyviin tuleva osa) on maalattu mustaksi. Myös viritystappipenkki on maalattu mustaksi päältä ja ulkosivuilta. Kanteleen sivut ovat tummanruskeat. Kanteleen pohja ja kansi ovat vaaleat (puun väriset).
Peräsivu ja ponsi on veistetty yhdestä puusta; sivu nousee pohjasta kaartuen ylöspäin ponnen kärkeä kohti. Ponsiosa puolestaan kaartuu hieman alaspäin ja kapenee pyöristyen kärkeä kohti. Ponnen pituus vartaan vierestä on 225 mm ja leveys keskikohdasta kärkeen noin 60 mm. Ponsiosan paksuus on vartaan edessä noin 25 mm ja kärjessä noin 5 mm. Ponsi on maalattu päältä ja sivuilta mustaksi, alta tummanruskeaksi (kuten koko peräsivu). Ponnen alla suunnilleen keskellä tulee ulos pultin kanta. Vartaan molempien päiden ympärille on punottu rautalankaa, joka kulkee ponnen alitse ja pultin vierestä nelinkertaisena vyyhtinä. Lankaa on kiepautettu myös pultin kannan ympäri. Pultista hieman lyhyen sivun suuntaan on ponnen alle kiinnitetty ruuvi, jossa on ilmeisesti kanteleen seinälle ripustamista varten vihreä kangasnauha. Myös kanteleen kärjen alaosassa on sivut lävistävä pieni reikä (– myös ripustamiseen tarkoitettu?).
Rautainen varras on noin 255 mm pitkä ja 4 mm paksu. Se on pujotettu kolmen metallilenkin läpi; nämä kiinnityskoukut menevät kansilevyn läpi lyhyelle ja pitkälle sivulle sekä suunnilleen ponnen keskikohdan eteen. Reunimmaiset koukut ovat messingin väriset, keskimmäinen raudanharmaa. Keskimmäisen kiinnityskoukun ympärillä on puinen U:n muotoinen lista, jonka päätysakarat ulottuvat ponnen reunaan.
Pohjasta mitattuna sivujen pituudet ovat: pitkä sivu 867 mm, peräsivu 255 mm, lyhyt sivu 125 mm, viritystappisivu 810 mm. Kansilevyssä mitat ovat: pitkä sivu 882 mm, peräsivu 240 mm, lyhyt sivu 145 mm, viritystappisivu 810 mm ja kärki 5 mm. Lyhimmän kielen soiva pituus on ollut noin 155 mm, pisimmän kielen soiva pituus noin 840 mm. Laitimmaisten viritystappien etäisyys toisistaan on noin 770 mm ja laitimmaisten kielten etäisyys vartaalla noin 220 mm. Kaikki 24 kiinni olevaa teräskieltä ovat paksuudeltaan 0,47–0,48 mm. Kielet on kiinnitetty vartaan ympärille siten, että kielisilmukka on vartaan alapuolella. Kaikki muut jäljellä olevat kielet ovat kiinni molemmista päistään paitsi lyhyeltä sivulta laskettuna neljäs kieli, joka on irti viritystapilta.
Kannessa on yksi ääniaukko; ympyrä, johon on tehty kuusi teräväkärkistä sakaraa. Kansilevyssä on kaksi puun syden mukaan etenevää halkeamaa, jotka molemmat alkavat peräsivulta. Toinen halkeamista päätyy ääniaukon yhteen sakaraan ja halkeama jatkuu ääniaukon vastakkaiselta reunalta kolmessa osassa, hieman lomittain puun syitä seuraillen, viritystappisivulle saakka. Toinen peräsivulta alkava halkeama on ääniaukon ja pitkän sivun välissä jatkuen yhtenäisenä ääniaukon ali kansilevyn puolenvälin tietämille. Myös pohjalevyssä (lähempänä viritystappisivua ja pitkää sivua) on puun syiden mukaan etenevä halkeama.
Kanteleen osien kiinnitykseen on käytetty liimaa, kulmaliitoksia ja rautanauloja. Pohjalevyn peräsivulla on kolme tyhjää naulareikää. Kaikki sivujen kulmat on liitetty kahdella liitospalalla; hyvin ohut, sivujen sisään kiilattu liitospala yhdistää sivut toisiinsa.
Tarkistuskameralla otettujen sisäkuvien mukaan kanteleen sisällä on kolme kansipalkkia lyhyeltä sivulta ja viritystappisivulta kohti pitkää sivua; yksi ääniaukon molemmilla puolilla ja kolmas lähempänä kärkeä. Lyhyen sivun ja peräsivun kulmassa on paksulti liimaa.
HKM2812
tiedot
Hämeenlinna 40 18 Suomi museo img_4832_hkm4765.jpg
img_4833_hkm4765.jpg
img_4837_hkm4765.jpg
1.030 320 104 Rakentaja ei tiedossa. Museon esinekortin mukaan soitin on 1800-luvun lopulta. Sen on myynyt Hämeenlinnan kaupungin historialliseen museoon rekimestari Vihtori Orilähde Tuuloksesta. Mahdollisesti Tuulos. 18-kielinen, pyöreäperäinen kantele. Kopan korkeus 79 mm, josta sekä kannen että pohjan paksuus on noin 3 mm. Osien kiinnittämiseen on käytetty liimaa, rautanauloja, ruuveja, puunauloja ja puutappeja. Lyhyt sivu, pyöreä perä ja pitkä sivu on taivutettu yhdestä puusta, johon viritystappisivu on kiinnitetty puunaulojen ja kopan sisäpuolella olevien klossien avulla. Tähän kehään on kiinnitetty kansi- ja pohjalevyt puu– ja rautanauloilla. Levyt tulevat hieman sivujen yli. Pohjassa on kolme pientä neliönmuotoista puujalkaa, joiden korkeus on noin 10 mm. Viritystappisivun pituus on noin 766 mm. Viritystappipenkin korkeus on noin 51 mm ja pituus ulkoreunalla noin 760 mm ja kannen puoleisella reunalla noin 790 mm. Viritystappipenkki tulee kannen päälle. Metallisten viritystappien pää on litteä (muistuttaa klavikordin tappia). Tappien pyöreä varsi on painettu lähes kokonaan puun sisään ja tapin litteä, levenevä pää alkaa melkein heti viritystappipenkin päältä. Kielen pää on taivutettu tapin ympärille kieputettujen kielikierrosten alle; tapissa ei ole reikää kielen kiinnitystä varten. Teräskielistä 16 on paikallaan; toiseksi ja neljänneksi pisin kieli puuttuu (– neljänneksi alimman tapin ympärillä on pätkä kielilankaa). Kielten paksuus vaihtelee epäloogisesti: yhdeksän lyhintä ovat paksuudeltaan noin 0,45–0,47 mm ja seuraavat neljä n, 0,39–0,40 mm, joiden jälkeen seuraavat neljä ø noin 0,44 mm. Kolmanneksi pisimmän kielen ø on 0,45 mm ja pisimmän 0,80 mm. Lyhimmän kielen soiva pituus on 170 mm ja pisimmän 860 mm. Laitimmaisten viritystappien etäisyys on 740 mm. Pitkän sivun ja kielipenkin välinen kulma on noin 90°; lyhyen sivun ja kielipenkin välinen kulma n. 95°; lyhyen sivun ja viritystappisivun välinen kulma noin 155°.
Peräpäässä kielet kulkevat kielipenkin päälle kiinnitetyn, kielisiltana toimivan ohuen rautapuikon (paksuus noin 2 mm, pituus 272 mm) yli. Poikkeuksena pisin kieli, jonka alle rautainen puikko ei ylety (katkennut?) ja kieli kulkee siis suoraan viritystapilta kielinastana toimivaan ruuviin. Kielipenkki on kiinnitetty päältäpäin 7:llä ruuvilla ja näiden lisäksi kielipenkin päällä on 18 pienempää ruuvia, joihin kielisillan yli kulkevat kielet on kiinnitetty silmukalla. Silmukat ovat keskenään erilaisia; osassa kielistä silmukan lenkki kulkee ruuvin kannan ympäri ja kieli on pujotettu silmukan läpi (kuten nykyään useimmiten) ja osassa kielistä silmukka on ruuvin kannassa ja kielen pää on punottu kielisillan ja ruuvin väliin jäävän kielen osan ympärille. Sekä kielipenkin kiinnitysruuveille että kielinastoina toimiville ruuveille on veistetty kielipenkkiin pienet kuopat. Laitimmaisten kielten etäisyys peräpäässä on noin 272 mm. Kielipenkin leveys on noin 300 mm, korkeus noin 12–15 mm ja pituus peräsivulla 290 mm ja ääniaukon puoleisella sivulla 300 mm. Kielipenkin päät nousevat porrasmaisesti korkeammalle kuin keskiosa, jossa kielinastat ja kielisilta ovat. Kielipenkin ja kannen väliin on laitettu kielipenkin levyinen ja pituinen kangassuikale. Kangasta näkyy paitsi kielipenkin reunojen alta, myös kielipenkin molemmissa päädyissä olevasta pyöreästä reiästä. Pisimmän kielen kielinasta on kyseisen reiän kohdalla. Kielipenkkiin on lyijykynällä kirjoitettu solmisaatio-merkkejä sekä joitakin numeroita ja muita epäselviä merkkejä (kuten ”+” -merkkejä). Kielipenkin viereen, pisimmän kielen kohdalle on kanteen kirjoitettu ”do”. Kielisillan ja kannen väliseen kielipenkin reunaan kirjoitettujen merkkien mukaan kantele on viritetty diatoniseen duuriasteikkoon; pisin kieli on ollut perussävelen alaoktaavi ja diatoninen asteikko on alkanut toiseksi pisimmältä kieleltä, jolloin lyhin kieli on ollut asteikon kolmas sävel, ”mi”.
Kannessa on keskellä pyöreä ääniaukko, jonka ympärillä on 12 pienempää pyöreätä reikää. Reiät on peitetty altapäin pahvimaisella, jäykällä ”kankaalla” (vai onko kovettunut ajan saatossa?), jonka päällysmateriaalista on osa lohjennut pois ja alapinnalta on paljastunut säkkikankaan kaltaista kudosta. Tähän materiaaliin on keskimmäisen suuren ääniaukon kohdalla leikattu koristeellisia aukkoja (keskellä pieni ympyrä, jonka ympärillä neljä hieman sisäänpäin kaartuvaa paksuhkoa, pyöreäpäistä viivaa, jotka muodostavat neliön); pienemmät, pyöreät ääniaukot peittyvät materiaalilla kokonaan. Kannen kärkiosassa on yksinäinen pyöreä ääniaukko, jonka alta edellä mainittu materiaali on joko puhkaistu tai puhjennut auki; sen reunat ovat epätasaiset. Sisäkuvista ei tarkasti saa selvää, kuinka laajalle alueelle tämä materiaali kannen alla ulottuu. Muutamien kuvien perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että suuren ääniaukon alla materiaali jatkuisi keskimmäisen kansipalkin ja kannen alapuolisen kielipenkin reunoja myöten lähes lyhyelle ja pitkälle sivulle saakka.
Sekä pohjalevyssä että kansilevyssä on levyt kahteen osaan jakava, peräpäästä viritystappisivulle kulkeva, pitkittäinen halkeama ääniaukon yläpuolella. Kansilevyn peräpäässä on lisäksi useita halkeamia, jotka alkavat kannen kiinnittämiseen käytetyistä pienistä puunauloista ja jatkuvat kielipenkkiin, sekä myös useita puun syiden mukaan kielipenkistä viritystappisivun suuntaan eteneviä halkeamia. Kannen ja sivun liitos on auennut sekä peräpäässä että kärkipäässä ja aukoista näkyy puunaulan kärki ja kuivunutta liimaa. Pitkän sivun kärkikulmalla kansilevystä on lisäksi lohjennut sivun yli menevä reuna pois. Kansilevy aaltoilee eritysesti peräsivulla ja suuremman ääniaukon kohdalta se on painunut kuopalle. Kansilevyssä on pieni pyöreä reikä viritystappipenkin vieressä lähellä sekä pitkän että lyhyen sivun reunaa. Sekä kansi– että pohjalevyn reunoissa on vaaleita kulumajälkiä ja myös pohjan halkeaman yläpuolelta on pieneltä alueelta tumma pintakäsittelyväri kulunut pois. Näistä jäljistä tulee sellainen vaikutelma, että kanteletta on kuljetettu paljon—ehkä soittomatkoilla? Kansi ja pohja on erikoisesti sidottu yhteen lähes huomaamattomasti rautalangan avulla: lähellä kannen kärkiosan pyöreää ääniaukkoa on pieni rautalankalenkki näkyvissä. Sisäkuvissa näkyy, kuinka kaksi vierekkäistä rautalankaa menee kopan läpi. Pohjan puolella langat on solmittu yhteen. Tarkistuskameran sai ujutettua kärkiosan pyöreästä ääniaukosta kopan sisälle. Aivan kaikkia kuvakulmia sieltä ei ollut mahdollista saada, mutta saatujen kuvien perusteella sisärakenne näyttää seuraavalta. Pohjapalkkeja on vain yksi ja se on kohdakkain kannen alapuolisen kielipenkin kanssa; tämä pohjapalkki, kanteleen sivuilla olevat klossit ja kannen alapuolinen kielipenkki muodostavat suorakaiteenmuotoisen kehän. Kannen alapuolisen kielipenkin lisäksi kannessa on vielä kaksi kansipalkkia. Näistä toinen—pitkältä sivulta katsottuna suuremman ääniaukon oikealla puolella—on irronnut viritystappisivun päästään ja roikkuu alaspäin. Sen kohdalla on klossi, jota on käytetty viritystappisivun ja lyhyen sivun kiinnittämiseen. Kolmas, lähellä kärkipään ääniaukkoa oleva kansipalkki on kaarimainen, jykevännäköinen rakennelma. Sen molemmat päät levenevät kaarevasti ulottuen pohjaan saakka ja päädyt tukevat sivuja niiden koko korkeudelta. Täysin varmasti ei kuvista pysty sanomaan, mutta vaikuttaa siltä, että tämä kärkipään kansipalkki on vinosti keskimmäistä kansipalkkia vastaan ja keskimmäisen kansipalkin pitkän sivun puoleinen pää on kiinnitetty kärkipalkin leveään päätyyn. Kanteleen sisällä on myös jotain irtomateriaalia; kopan läpi menevien rautalankojen vieressä jokin harmaata vanua muistuttava mytty; keskellä jokin tikku tai ohut puukeppi, jonka toisen pään ympärillä vaikuttaisi olevan ehkä kangasta(?); kielipenkin alla, lähellä pitkää sivua, on muoviputken pätkä.
HKM4765:2
tiedot
Liesjärvi, Tammela 42 72 Suomi henkilö 20150404_143405.jpg
20150404_143339.jpg
000001_778076h5g7383b5e037i44_d_550x365.jpg
1.090 480 120 Antti Räty, 1939 Kannel myyty ensimmäisen evakkomatkan aikoihin mutta ostettu myöhemmin takaisin. Rakentajan tytär Lempi Nissinen (mummoni) soittanut eri juhlissa mm. karjalaisia lauluja, kansanlauluja ja joululauluja. Tätini muistaa karjalaisten pikkujouluja, missä Lempi-äiti säesti häntä, kun hän lauloi joululauluja. Hän muistaa myös, kuinka mummo kietoi kanteleen vilttiin ja laittoi käärön potkukelkkaan. Tällä tavalla menivät 40-luvun lopulla ja 50-luvun alussa pikkujouluihin esiintymään. Sortavala Rautakangas Suomi Ääniaukon sisäpuolella lappu: Valmistaja Antti Räty, Sortavala Rautakangas 1939. Kannessa kaarevalla sivulla teksi korukirjaimin: KAUNIS KARJALA ISIEMME MAA. Kantta, ääniaukkoa ja keskitappiriviä ympäröi korukuvio. Kannessa lyyra ja kaksi perhosta eri kulmissa. Soitinta ei ole korjattu.
tiedot
Lempäälä 44 32 Suomi henkilö wp_000319.jpg
wp_000320.jpg
wp_000321.jpg
1.015 355 125 Rakentaja Väinö Leppänen, Räisälän kansanopistossa 1949-50. Pohja mäntyä, kaari kuusta. Kantele on ollut koko ajan rakentajansa omistuksessa. Sillä on säestetty kansantanhuja (soittajana Tellervo Haikonen) sekä Haparaisten Nuorisoseurantalolla harjoituksissa että Etelä-Karjalan Nuorisoseurojen Liiton maakuntajuhlissa olleissa tanhukilpailuissa Haparaisten Nuorisoseuran tanhuryhmää 1950- ja 1960-luvuilla.

Väinö Leppäsen 70-vuotisjuhlissa Tellervo Haikonen säesti kyseisellä kanteleella päivänsankarin omaa lauluesitystä.
Räisälän Kansanopisto, Köyliö, Lallintalo. Suomi Ei erityispiirteitä. -
tiedot
Kajaani 45 31 Suomi henkilö parssinen1.jpg
parssinen2.jpg
parssinen3.jpg
955 318 115 ei tiedossa. Noin 1910 luvulla Kajaanilainen vanha kantele jonka Pekka Lovikka korjasi 2016. Kannelta oli remontoitu jo aiemmin joten sen museoarvo oli menetetty. Nyt kantele laitettiin soittokuntoon.
Posion Pentik-museossa on samanlainen kantele.
Suomi Kanteleen kansi vaidettu, Uudet tapit, nastat ja kielet laitettu 2016.